|
Asumme Kirkkonummella (30 km Helsingistä länteen) taajaman ulkopuolella 1,3 ha:n tontilla. Perheeseeni kuuluu meidän vanhempien ja koirien lisäksi neljä lasta, kaneja, yksi risteytysponiruuna, suomenpienhevosori sekä kissoja. Pentueemme kasvavat sisällä, perheen parissa tottuen kaikkiin normaaleihin elämisen ääniin. Ulkoilun aloitan sään salliessa mahdollisimman varhain. Voit olla varma, että pentumme ovat hyvin sosiaalistettuja niin lapsiin kuin muihin eläimiinkin! Koiria, niin omia kuin vieraitakin, olen hoitanut ja kouluttanut pienestä tytöstä lähtien, joten kokemusta on karttunut vuosien varrella. Mottoni koirien jalostuksessa ja kasvatuksessa on ”Pieni on kaunista” eli teetän pentuja harvakseltaan, jotta ehdin kunnolla paneutua jokaiseen ainutlaatuiseen pentueeseen. Kasvatustavoitteenani on kasvattaa terveitä, hyväluonteisia ja rodunomaisia suomenlapinkoiria. En välitä titteleistä (ei tietenkään pahaksi, jos koirilla sellaisia sattuu olemaan), mutta koiralla täytyy olla ainakin yksi erinomainen tai erittäin hyvä arvostelu näyttelystä ennen kuin käytän sitä jalostukseen. Hyvää, tasapainoista luonnetta arvostan erityisesti, sillä koiran tärkein tehtävä mielestäni on tuottaa perheelle mielihyvää ja iloa. Hyvät näyttelysijoitukset ovat toisarvoisia, mutta välttämättömiä, jotta voitaisiin kasvattaa rodunomaisia, hyvätasoisia koiria. Suomenlapinkoiran kasvatukseen päädyin ”vahingossa”. Mietin aikanani, minkä rodun ottaisin. Koiran piti pärjätä ulkona lievän allergiani vuoksi, koiran pitäisi vahtia ja vartioida. Päädyin lopulta miettimään kahta rotua – pyreneittenkoiraa ja suomenlapinkoiraa. Koska suomenlapinkoira ei ole vartioiva rotu, päädyin vuonna 1999 pyreneittenkoiraan. Ostin Välimäen Sirpalta Mörkömaan Babarin eli kotoisammin Benjamin, Benkku, Ben…. Aikani katseltuani ja luettuani lapinkoirista, halusin sellaisenkin. Ostin Orso-Farm Neenan Lehtimäen Eijalta Kärsämäestä. Minulle kävi, niin kuin monelle muullekin lapinkoirakasvattajalle - ihastuin ikihyviksi tähän helppohoitoiseen, sopeutuvaiseen, älykkääseen, rohkeaan, rauhalliseen, oppimishaluiseen, ystävälliseen ja uskolliseen perhekoiraan. Koiralla on kaikki ominaisuudet, jota hyvältä koiralta voi toivoa! Koiran kanssa voi harrastaa mitä vain, itse harrastan TOKOa ja agilityä, asummehan miltei Kirkkonummen agilityhallia vastapäätä. Kasvattajakurssin käytyäni anoin kennelnimeä, jota saikin odottaa….ja odottaa…. Kennelnimeksi valitsin pitkällisen miettimisen jälkeen koiran lappalaisia sukujuuria kunnioittaen RAHKKASAN, joka tarkoittaa saamenkielellä kullanmurua. Jokainen pentu on minulle Kullanmuru! Sain 21.5.2003 virallisen hyväksynnän kennelnimelleni SKL:ltä ja FCI:ltä.
Kesällä 2004 laumaamme liittyi kaksi islanninlammaskoiran pentua, uros Tunturiketun Oskar ('Oskar')ja Turnukan Poutapilvi ('Peppi'). Olen pitkään ihastellut tätä ihanaa, alkukantaista, älykästä, koiramaista pystykorvarotua. Halusin toiseksi kasvatettavaksi roduksi rodun, jonka kanssa voin harrastaa myös agilitya, jota jo harrastan lapinkoirauroksemme Veetin kanssa.
Päivääkään en ole katunut näiden rotujen valintaa! Minua viehättää erityisesti alkukantaiset, koiran näköiset koirat terveine
rakenteineen, mielellään FCI 5 ryhmästä.
Briefly in english: We are living in a small village called Kirkkonummi (30 kms from our capital Helsinki to west) in a big house and farmyard. Along with the dogs, my family consists of parents and four children, rabbits, hamsters, one cross-breed pony, one finn horse stallion and cats. You can be sure that all our puppies are very well socialized as children as well other animals.
Since I was a litlle girl, I have allways taken care of dogs, first other owner's dogs, then a dog of my own. So I have piled up a lot of experience during these years. What it comes to breeding my motto is "Small is beautiful", in other words I breed puppies quite seldom
in order to have enough time to every unique litter. My objectives are to breed healthy, good-natured and beautiful finnish lapphunds who bring a lot of joy to theis families. |